Toisenlainen kirja luovuudesta

Saimme koulusta tehtäväksi lukea helmikuun aikana innovointiin liittyvää kirjallisuutta, ja sen jälkeen kirjoittaa blogiin ajatuksia innovoinnista. Luin Alf Rehnin kirjan ”Vaaralliset ideat. Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi” sillä se kuulosti mielenkiintoiselta ja erilaiselta.

 

Erilainen kirja kyllä varmasti olikin, sillä Rehn lyttäsi useaan otteeseen tavanomaiset luovuuskirjat ja kankean innovaatioajattelun. Siinä missä kuvittelemme mukavien luovuuskonsulttien luentojen ja harjoitteiden kehittävän itseämme luovemmiksi, todellisuudessa huijaamme itseämme. Aivomme ovat vain patalaiskoja tekemään mitään mikä vaatisi suuria ponnisteluja. Rehnin mukaan luovuuden tulee olla epämukavaa, ravistelevaa ja jopa ällöttävää. Kehitys ja innovointi vaativat aina muutosta, ja muutos ei voi ikinä miellyttää kaikkia. Aina kun jotain uutta luodaan, jotain olemassa olevaa samalla katoaa.

 

Omalta kohdalta voin sanoa että kirja herätti kyllä paljon ajatuksia, mutta ei se varsinaisesti minua ärsyttänyt vaikka alun teksteistä voisi päätellä että se olisi ollut kirjan tarkoitus. Asiaan saattaa vaikuttaa, että en ole kovin paljon aiemmin paneutunut näihin luovuus- ja innovointitermeihin, joten minulla ei ole vahvoja mielipiteitä mitä niiden pitäisi olla ja mitä taas ei. En ole lukenut näitä ”tavallisia” luovuuskirjoja saatikka käynyt aiheeseen liittyvillä luennoilla. Myöskin oma työyhteisöni ilmeisesti lukeutuu niihin harvalukuisiin yrityksiin, jossa innovaatiota ja luovuutta ei ylistetä. Toki meillä kyllä kehitetään toimintaa ja innovoidaan, tarpeen mukaan, mutta asioista vain ei puhuta näillä loppuun kulutetun hienoilla nimillä, joten tämä ”innovointihypetys” on mennyt minulta aika lailla sivu suuhun.

 

Yhden tärkeän opin kirjasta kuitenkin sain ja sitä aion parhaani mukaan noudattaa. Alf Rehnin mukaan maailman lyhyin luovuuskurssi toimii seuraavasti: ”Pidä huolta, että omaksut joka päivä jotain uutta, jotain odottamatonta, mitä et tiennyt aikaisemmin, mutta rajoittamatta millään lailla sitä, mistä tämän uuden tiedon hankit.” (s 148). Rehn itse kertoo soveltavansa tätä niin että hän kirjoittaa päivittäin satunnaisen sanan Googleen tai Wikipediaan, jonka jälkeen hän lukee tietoa henkilöistä joista ei aiemmin tiennyt mitään. Olen itse aina jotenkin tuskastunut tiedon valtameren edessä. On niin paljon uutta ja ihmeellistä. Asioita joita haluaisi oppia, mutta se tiedon määrä ja kuinka hidasta uuden oppiminen on, saa lamaantumaan. Välillä tuntuu että on loputon suo yrittää rämpiä ja kerätä tiedon rippeitä kun ikinä ei ole tarpeeksi aikaa perehtyä kunnolla asioihin, oli kyse sitten nykyisestä opiskelusta tai elämän eri aihealueista yleensä.

 

Rehnin luovuuskurssi kehottaa kuitenkin oppimaan joka päivä jotain uutta. Sen ei tarvitse olla suuria asiakokonaisuuksia tai tarkkaa nippelitietoa. Se voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä kunhan oivallat jonkun uuden asian, niin että jokaisena päivänä oppii vähän, ja mielellään aina eri tavalla. Näin sitä tulee ikään kuin huomaamattaan laajennettua ajatusmaailmaa, saaden näin työkaluja omaan luovuusajatteluun ja uusia näkökulmia innovointeihin.

 

K.W

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s