Ajatuksia vastuullisuudesta ja valinnoista

Mitä ajatuksia vastuullisuus ja eettisyys minussa herättää? Paljonkin. Niin paljon, että on vaikea yrittää keksiä yhtä näkökulmaa, saatikka kirjoittaa siitä lyhyesti blogiin. Kuten Jukka Manninenkin väiteteoksessaan kertoo, vastuullisuudesta ja eettisyydestä on tullut yksi tämän hetken megatrendeistä. Kestävä kehitys ja vihreät arvot ovat nyt kaikkien huulilla, mutta pelkkä puhe ei kuitenkaan riitä. Manninen kuvaa yritysmaailman vastuullisuushypetystä niin kutsutuksi viherpesuksi, kun imagoa kiillotetaan kauniilla sanoilla tai ympäristömerkeillä (joita Mannisen mukaan löytyy tätä nykyä yli 500), mutta ne todelliset teot luonnon tai yhteiskunnan hyväksi jäävät vähäisiksi.

Yritykset eivät toki ole ainoita jotka tähän sortuvat, vaan vikaa löytyy myös kuluttajapuolelta. Vaikka ostajat ovatkin tänä päivänä entistä tietoisempia mitä tuotteita käyttävät ja eettisyys näkyy ostoskorissa jos toisessakin, niin se, että ostetaan reilun kaupan kahvia tai onnellisen kanan munia ei vielä riitä. Vastuullisuus tulisi näkyä kaikessa tekemisessämme ja ympäristön hyvinvointi rinnastaa osaksi omaa hyvinvointiamme. Jos haluamme että maapallo säilyy asuinkelvollisena vielä sukupolvien yli lapsille ja lapsenlapsillemme, tarvitaan täydellistä muutosta ja järeämpiä keinoja. En sano, etteikö pienillä teoilla olisi merkitystä, mutta siinä missä yritykset eivät saisi tuudittautua vihreän sertifikaatin varaan, eivät myöskään ostajat saisi ajatella, että esimerkiksi kierrättämällä tai suomalaisuutta suosimalla voi hyvillä mielin taputtaa omaa olkapäätä, nähden itsensä nyt vastuullisena kuluttajana.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi lähikaupassani edes myydään onnettoman kanan munia, tai tehotuotettua lihaa, jossa eläinten olot ovat kaukana lajille ominaisista elinolosuhteista. Miksi se ei yksinkertaisesti ole kiellettyä? Tai vastaavasti, miksi esimerkiksi sallimme maassamme myytävän tuotteita, joissa on käytetty haitallista lapsityövoimaa? Emme tiedä, emmekä haluakkaan tietää miten ja mistä hunajamarinoitu broileri on päätynyt kaupan kylmähyllylle, vaan tuudittaudumme etikettiin piirretyn hymyilevän kanan luomaan mielikuvaan. Vastuu on vieritetty kuluttajalle itselle, mutta samaan aikaan ihminen on vieraantunut ympäristöstään ja luonnosta.

chicken-159496_1280

En kuitenkaan syyttäisi pelkästään kuluttajia, sillä nykyisen tuoteviidakon salojen selvittäminen on tehty ostajalle erittäin hankalaksi, joskus jopa mahdottomaksi. Puhumattakaan siitä, ettei erinäiset sertifikaatit tai ympäristömerkitkään aina edes takaa taattua laatua. Toinen valitettava tosiasia myös on, että vaikka meillä on valinnanvapaus, niin kaikilla ei ole varaa valita. Esimerkiksi luomu saattaa maksaa jopa tuplasti enemmän, joten jos kukkaronnyörin joutuu pitämään muutenkin kireällä, ne eettisesti tuotetut tuotteet jäävät kauppojen hyllyille. Tämä on ymmärrettävää, kun kanan elinolosuhteiden sijaan yritetään ensisijaisesti pitää huolta oman perheen elinolosuhteista. Petrattavaa siis olisi, jotta vihreät arvot olisi koko kansakuntamme asia, eikä pelkästään niiden joilla on aikaa ja rahaa laittaa tähän trendiin.

Myönnän itsekin, että parannettavaa omassakin ostokäyttäytymisessä löytyy. Vaikka kaupassa käydessäni yritän jokseenkin suosia reilunkaupan tuotteita ja lähituotantoa, niin esimerkiksi ravintolaan mennessäni, minulla ei ole hajuakaan mistä lautaselle päätynyt liha on peräisin, tai onko se ollut eläessään onnellinen. Haluaisin, että tällaisia asioita ei tarvitsisi jokapäiväisessä elämässä edes miettiä, vaan se vastuullisuus ja eettinen toiminta näkyisi yritysten toiminnassa automaattisesti, ja jos tai kun se ei näin toimi, niin se olisi sitten viime kädessä lailla säädetty. Onhan toki lakeja ja säädöksiä olemassakin jo, mutta ei sitten kuitenkaan siinä määrin mitä niitä kaivattaisiin. Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menty ja tärkeää toki on, että asioista sentään puhutaan. Vielä on kuitenkin pitkä matka sanoista tekoihin, jotta ylikulutuksen runtelema maapallomme saataisiin pelastettua ja tulevaisuus näyttäisi taas valoisammalta.

 

K.W.

 

Jukka Mannisen julkaisu: http://ellunkanat.fi/wp-content/uploads/2016/04/MTH_Vastuullisuus_Web.pdf

Advertisements

One comment

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s