Category: innovointi

Innovointia ja vaarallista ajattelua

Helmikuussa kokoonnuimme Hyytiälän metsäkeskukseen innovointipäiville. Etukäteen emme paljon infoa saaneet, vain tiedon että toimeksianto tulee ihan oikealta yritykseltä tai organisaatiolta, ei koululta, ja että päivistä tulisi pitkiä.

Hyytiälän metsäkeskus sijaitsee keskellä ei mitään ja on varustelultaan perustasoa.  Jätimme mukavat kotikolomme ja astuimme virikkeettömään ympäristöön ratkaisemaan tehtävää josta emme tienneet mitään. Kuullostaako hyvältä? Tämä yhtälö kuitenkin toimi ja oli oppimiskokemuksena fantastinen.

Heti saavuttuamme kävimme töihin ja saimme tehtävänantomme: Mäntän Sassiin on suunnitteilla uusi kaupunginosa ja lyhykäisyydessään meidän tehtävänämme oli suunnitella liiketaloudellisesti kannattava kaupunginosa, joka ottaa huomioon alueen erityispiirteet (tuhkanjättöpaikka jolle ei voi rakentaa, liito-oravia, rantaviivaa, toiminnassa oleva pienlentokenttä). Nyt alue on lähinnä metsikköä joten kaupunginosaa pääsee suunnittelemaan tyhjältä pöydältä.

Luin Alf Rehnin ”Vaaralliset ideat. Toisenlainen kirja luovuudesta” ja huomasin monia yhtymäkohtia ryhmämme työskentelyyn. Rehnin mukaan luovuus on hankalaa ja epämukavaa ja hän kehottaakin ottamaan askeleen mukavasta ajattelusta vaaralliseen. Provosoitukaa, olkaa kerettiläisiä, hän kehottaa. Luovuus on hänen mukaana muuttunut ei-luovaksi mukavuusajatteluksi ja hän haastaakin ajattelun provosoimiseen ja ympäristön uudelleen arviointiin – ei riitä että saa hyvän idean, luovuustyötä on vietävä askel eteenpäin ja luovuuden on johdettava toimintaa. Luovuus on vaarallista ajattelua, joka haastaa ja kyseenalaistaa kaiken tavallisen.

Ryhmämme aloitti mukavuusaluella eli olimme luovia ennestään tutulla tavalla ja toimimme olemassa olevissa viitekehyksissä. Aluksi oli vaikea saada minkäänlaisia ideoita pöydälle, tuntui mahdottomalta tehdä suunnitelmia paikkaan josta oli nähnyt kartan ja ilmakuvaa. Ensimmäiseen opettajien vierailuun mennessä olimme ideoineet Sassiin kokouskeskuksen ravintoloineen ja hotelleineen. Palaute oli musertava: blaah! Meitä kehotettiin jatkamaa innovointia ja revittelemään ideoilla, sanomalla ääneen myös ne typeriltä kuulostavat ideat.

Ajattelun provosoiminen kävi ryhmältämme luonnostaan. Kukaan ei halunnut jäädä kehittelemään alkuperäistä ideaamme vaikka olimme jo nyhertäneet sen parissa puoli päivää, vaan aloitimme alusta ja annoimme palaa. Miten olisi Suomen suurin gay-nudistiranta Mänttään? Tai amish-puisto? Kun poistimme suodattimet ja toimme julki jokaisen aivopierummekin, alkoi syntyä pyörre joka nosti ideamme seuraavalle tasolle.

Siirryimme vaaralliseen ajatteluun. Saimme idean, joka oli haastava, kyseenalaistava ja monien mielestä varmaan vähän naurettavakin. Virtuaalitekniikkaa hyödyntävä virtuaalipuisto Mäntään? Miksi ihmeessä, siellähän on luontoa! Ideamme jakoi toimeksiantajien mielipiteitä ja kaikki ajatuksesta innostuneetkaan eivät pitäneet sitä soveltuvana Sassiin. Selvästikin vaarallinen idea.

Oli hieno kokemus olla osana ryhmää, jossa jokainen toi jotain erilaista pöytään ja jossa ryhmä oli suurempi kuin osiensa summa. Idean syntyminen ja sen kehitteleminen oli innostava kokemus ja saikin minut ajattelemaan uraani uudelta kannalta. Millaisessa työssä pääsisi innovoimaan ja viemään luovia ajatuksia eteenpäin? Millaista olisi nähdä ideansa saavan konkreettisen muodon? Pystyisinkö soveltamaan innovointia omaan työhöni?

Miia

Advertisements

Innovointia Hyytiälässä

Meillä oli 18- 19.2 tavanomaisesta poikkeavat koulupäivät Hyytiälän metsäasemalla, jossa teemana oli innovointi. Tehtävän annoksi saimme suunnitella ryhmissä Mänttä-Vilppulaan Sassin alueen, jossa tällä hetkellä oli lähinnä metsää ja vanha lentoasema. Tehtävän tueksi saimme käyttöömme kaiken materiaalin, mitä tähän mennessä Sassin alueesta oli koostettu ja ideoitu.

 

IMG_3903

Kuva Hyytiälästä

 

Emme halunneet että materiaali rajoittaisi ideointiamme, joten aloimme heittämään heti alkuun ajatuksia mitä alueella voisi olla. Mitä me itse haluaisimme? Mitä alueella jo oli? Aika nopeasti läänin ja miljöön puitteissa esille nousi golf sekä sen rinnalle ajatus wellness-keskuksesta, sillä hyvinvointi ja terveys ovat tämän päivän kasvava trendi mihin panostetaan. Myös muita ideoita heiteltiin ilmoille ja matkan varrella alkuperäinen suunnitelma hieman muuttuikin, vaikka loppujen lopuksi pitkälti pitäydyttiinkin samojen raamien sisäpuolella. Perusnäkemys perustui Mänttä-Vilppulassa jo olemassa olevaan, eli taiteeseen sekä matkailun tukemiseen. Uusi vetonaula, Euroopan hienoin Golf-kenttä arkkitehtuurisena taidonnäytteenä toisi kansainvälistä näkyvyyttä ja kävijöitä hemmoteltaisiin tasokkailla majoitusvaihtoehdoilla. Lisäksi lentokenttä herätettiin eloon elämyslennätyksillä ja alan harrastajille suunnatulla toiminnalla. Taide puolestaan yhdistyi kaikkeen alueella olevaan, kuten ruokaan lautasella ja maataiteeksi jota sai ihailla myös ilmasta käsin.

 

Näin jälkikäteen ajateltuna, kun haettiin lennokkaita ideoita, meidän Sassin elämysalue ehkä hieman kalpeni esim voittajaryhmän virtuaalipuiston rinnalla, mutta toisaalta seison edelleen vakaasti ryhmätyömme takana, sillä alue ja palvelut olivat sellaisia jonne ainakin minä mielelläni tulisin vierailemaan kerran jos toisenkin. Suomessa yli päätään on tällä hetkellä kovin vähän tasokkaita hotelleja tai ravintoloita, ja itse ainakin mielelläni maksaisin enemmän laadusta, jos tietäisin saavani rahoilleni vastinetta. Ymmärrän että tässä tehtävässä haettiin nyt suuria linjoja ja hulluttelua, mutta minulle elämys on taivaallinen ruoka joka räjäyttää makunystyräni tai että saan yöpyä sellaisessa hotellissa jossa en ikävöi omaa sänkyäni. Minulle nämä olisi todellista luksusta vastapainoksi hektiselle arjelle, ja se wau-elämys tulee niistä pienistä yksityiskohdista kun asiat tehdään oikeasti hyvin, jopa täydellisyyttä hipoen.

 

Kaiken kaikkiaan projekti oli oikein antoisa, meillä oli hyvin toimiva ryhmä eikä toimintaympäristössäkään ollut valittamista. Toki parin päivän rykäisy laittoi aivot koville ja välillä tuntui jo että korvien välissä löi pelkkää tyhjää, mutta valmista saatiin ja kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen aikaansaannokseemme ja ryhmätyöskentelyymme. Jos aikaa olisi ollut hitusen enemmän, olisi voinut lopputulos olla toinen, sillä nyt aikarajakin pakotti työstämään ideaa joka meillä jo oli alkujaan syntynyt. Innovointipäivien jälkeen huomasin kuitenkin kuinka ideoita ja ajatuksia tulvi pitkin viikonloppua ja pompsahteli niitä jopa yöuniinkin. Itse ainakin tunnistan itseni hieman hitaamman puoleiseksi hämäläiseksi, ja aivot mielellään kypsyttelisivät tehtävän antoa ja ajatuksia ennen ahaa-oivalluksia, mutta haastava erilainen kokemus tämäkin, että oli painetta saada työ deadlineen mennessä valmiiksi.

 

K.W.

Toisenlainen kirja luovuudesta

Saimme koulusta tehtäväksi lukea helmikuun aikana innovointiin liittyvää kirjallisuutta, ja sen jälkeen kirjoittaa blogiin ajatuksia innovoinnista. Luin Alf Rehnin kirjan ”Vaaralliset ideat. Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi” sillä se kuulosti mielenkiintoiselta ja erilaiselta.

 

Erilainen kirja kyllä varmasti olikin, sillä Rehn lyttäsi useaan otteeseen tavanomaiset luovuuskirjat ja kankean innovaatioajattelun. Siinä missä kuvittelemme mukavien luovuuskonsulttien luentojen ja harjoitteiden kehittävän itseämme luovemmiksi, todellisuudessa huijaamme itseämme. Aivomme ovat vain patalaiskoja tekemään mitään mikä vaatisi suuria ponnisteluja. Rehnin mukaan luovuuden tulee olla epämukavaa, ravistelevaa ja jopa ällöttävää. Kehitys ja innovointi vaativat aina muutosta, ja muutos ei voi ikinä miellyttää kaikkia. Aina kun jotain uutta luodaan, jotain olemassa olevaa samalla katoaa.

 

Omalta kohdalta voin sanoa että kirja herätti kyllä paljon ajatuksia, mutta ei se varsinaisesti minua ärsyttänyt vaikka alun teksteistä voisi päätellä että se olisi ollut kirjan tarkoitus. Asiaan saattaa vaikuttaa, että en ole kovin paljon aiemmin paneutunut näihin luovuus- ja innovointitermeihin, joten minulla ei ole vahvoja mielipiteitä mitä niiden pitäisi olla ja mitä taas ei. En ole lukenut näitä ”tavallisia” luovuuskirjoja saatikka käynyt aiheeseen liittyvillä luennoilla. Myöskin oma työyhteisöni ilmeisesti lukeutuu niihin harvalukuisiin yrityksiin, jossa innovaatiota ja luovuutta ei ylistetä. Toki meillä kyllä kehitetään toimintaa ja innovoidaan, tarpeen mukaan, mutta asioista vain ei puhuta näillä loppuun kulutetun hienoilla nimillä, joten tämä ”innovointihypetys” on mennyt minulta aika lailla sivu suuhun.

 

Yhden tärkeän opin kirjasta kuitenkin sain ja sitä aion parhaani mukaan noudattaa. Alf Rehnin mukaan maailman lyhyin luovuuskurssi toimii seuraavasti: ”Pidä huolta, että omaksut joka päivä jotain uutta, jotain odottamatonta, mitä et tiennyt aikaisemmin, mutta rajoittamatta millään lailla sitä, mistä tämän uuden tiedon hankit.” (s 148). Rehn itse kertoo soveltavansa tätä niin että hän kirjoittaa päivittäin satunnaisen sanan Googleen tai Wikipediaan, jonka jälkeen hän lukee tietoa henkilöistä joista ei aiemmin tiennyt mitään. Olen itse aina jotenkin tuskastunut tiedon valtameren edessä. On niin paljon uutta ja ihmeellistä. Asioita joita haluaisi oppia, mutta se tiedon määrä ja kuinka hidasta uuden oppiminen on, saa lamaantumaan. Välillä tuntuu että on loputon suo yrittää rämpiä ja kerätä tiedon rippeitä kun ikinä ei ole tarpeeksi aikaa perehtyä kunnolla asioihin, oli kyse sitten nykyisestä opiskelusta tai elämän eri aihealueista yleensä.

 

Rehnin luovuuskurssi kehottaa kuitenkin oppimaan joka päivä jotain uutta. Sen ei tarvitse olla suuria asiakokonaisuuksia tai tarkkaa nippelitietoa. Se voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä kunhan oivallat jonkun uuden asian, niin että jokaisena päivänä oppii vähän, ja mielellään aina eri tavalla. Näin sitä tulee ikään kuin huomaamattaan laajennettua ajatusmaailmaa, saaden näin työkaluja omaan luovuusajatteluun ja uusia näkökulmia innovointeihin.

 

K.W

Kokemus Innovaatio

Mistä se johtuu, että aina koulun lähipäivien jälkeen ei illalla väsytä? Normaalisti uni tulee, kun laittaa pään tyynyyn. Innovaatiopäivien jälkeen kävin vielä jotenkin erityisen paljon ylikierroksilla. Mahtaakohan syy olla uuden oppiminen ja niiden uusien ajatusten pakkautuminen päähän?

Suoritimme koulutukseemme kuuluvaa innovointi-kurssia Juupajoen Hyytiälässä. Teimme kaksi päivää ryhmätyötä ihan oikeasti toteutettavan projektin parissa. Saimme toimeksiannon kehittää uusi kaupunginosa Mäntän Sassiin. Tällä hetkellä alueella on vain metsää ja vanhan paperitehtaan tuhkanlevitysalue.

Aluksi hieman jännitti tälläinen oikean projektin suunnittelu ja ryhmätyö, koska olen tehnyt jo pitkään työtä, jossa olen itse saanut tehdä päätökset. Ryhmätyön tekeminen oli todella mukavaa ja antoisaa. Hyvää vastapainoa omalle työlle. Toivoisin myös jatkossa vastaavia tehtäviä. Ryhmästä saa voimaa.

Meidän ryhmän innovaatiosta löytyi Euroopan hienoin golf kenttä, kuumailmapallolennätystä yms. jäi se silti ehkä vähän laimeaksi näin jälkeenpäin ajateltuna. Jälkiviisaus on tietysti sitä parasta, mutta tästäkin tehtävästä oli tarkoitus oppia, niin se toteutui kyllä.  Seuraavalla kerralla, kun tulee vastaava tehtävä pitää ajatella laajemmin, useammasta näkökulmasta ja unohtaa vaikka ne kaikki hyvät ideat, jotka ovat alkuun tulleet. Jäimme vahvasti kiinni siihen ensimmäiseen ajatukseen. Ajattelimme liikaa sitä miten saamme Mänttään vielä lisää taiteesta kiinnostuneita matkailijoita, mihin he majoittuvat ja mitä he tarvitsevat. Sehän olisi voinut olla myös jotain ihan muuta. Mutta mitä? Sitä en osaa sanoa. Tiedän vaan sen miten toimin seuravalla kerralla.

Jäin vielä miettimään sanaa innovaatio ja mikä lukeutuu innovaatioksi?  Ja oliko meidän tehtävä myös innovaatio? Jorma Heikkilän kirja ”Luovasta ideasta innovaatioon”- kuvaa innovaation kolmeen eri arvoulottovuuteen. Tehokkuusinnovaatio, kehitysinnovaatio ja vallankumoksellinen innovaatio. Koska kyseessä oli koulun antama innovaatiotehtävä lukeutui tämä meidän suunnitelma kehitysinnovaatioon. Jossain muussa yhteydessä tämä oli voinut olla vain suunnitelma. Kehitysinnovaatiossa keskitytään sellaisten ideoiden kehittämiseen, jossa pyritään johonkin täysin erilaiseen ja aikaisempaa parempaan. Jos lähtökohtana on metsä ja tuhkanlevitysalue, on myös meidän suunnitelma innovaatio.

Vaikka innovaatio voi olla myös parastamista pitää sen siitä huolimatta olla jotain tosi WOW. Uutta. Kuluttajalle pitää tulla tunne ton mä haluan tai tonne mä haluan. Ryhmä joka voitti palkinnon parhaasta ideasta oli onnistunut tämän löytämään. Heidän idea virtuaalitaidemaailmasta lukeutui varmasti jo vallankumokselliseen innovaation. Kirjan mukaan vallankumouksellisella innovaatiolla tarkoitetaan radikaaleja täysin uusia muutoksia markkinapaikoilla.

P.K.

Innovoinnista positiivinen kokemus

Pääsin itse kokeilemaan innovointia. Innovointitapahtuma kesti kaksi päivää. Majoituimme keskellä ei mitään. Innovointia varten on mielestäni parempi olla keskellä metsää kuin kaupunkia. Näin ei ole häiriöntekijöitä ja keskittyy paremmin olennaiseen.

Saimme Mäntän kaupungilta toimeksiannoksi uuden kaupunginosan suunnittelu Sassin alueelle vanhan lentokentän ympärille. Mitä sinne voisi rakentaa, jotta kaupunki elävöityisi? Lisäksi täytyi miettiä liiketoimintamallia: Mistä kysyntä tulee ja miksi? Ja olisiko jotain toisiaan tukevia erilaisia malleja alueelle?

Meidät jaettiin työstämään ratkaisua neljän hengen ryhmiin. Meidän ryhmä koostui Miiasta, Tonista, Petristä ja minusta. Tiimin nimeksi yhdistettiin meidän sukunimet: Specamus.

Aluksi ryhmämme kirjoitimme paperille kaikki ajatukset, mitä oli tullut mieleen toimeksiantoon liittyen. Ideoita tuli paperi täyteen, mutta vain yksi tuntui jollain tavalla järkevältä: Mitä jos Mänttään tulisikin iso kokouskeskus erilaisilla elämysmahdollisuuksilla? Alueella on edelleen lentokenttä, joka haluttaisiin ottaa uudelleen aktiiviseen käyttöön. Lentokentällä voisi olla ilmailuharrastemahdollisuuksia. Mänttä on tunnettu taidekaupunkina, eli mitä jos koko alue näyttäisi ilmasta isolta taideteokselta ja yhdistettäisiin siten ilmailu ja taide. Kaikki rakennukset voisivat olla ekologisia tulevaisuutta ajatellen.

Opettajat tulivat arvioimaan meidän ideoitamme ja heidän mielestään meidän piti hylätä kokouskeskuksen idea. Tällä hetkellä yritykset koittavat säästää ja miksi he tulisivat juuri Mänttään kokoukseen? Joistain ideoista he kuitenkin pitivät: Ekologisuus, ilmasta näkyvä taide sekä ympärivuotiset mahdollisuudet.

Lounastauon jälkeen veri laski vatsaan ja ideoita ei enää tullut yhtä tehokkaasti. Alkoi jopa vähän turhauttaa! Miksi ihmiset tulisivat juuri Mänttään? Se täytyy olla jotain, mitä ei ole muualla. Meille tuli (varmaan väsymyksestä johtuen) hulluja ideoita, joita en tässä halua mainita.

Sitten joku heitti vaan sanan SOME-puisto ja mietittiin, että siinä voisi olla potentiaalia. Sosiaalinen media on ajankohtainen juttu, mutta miten siitä saisi puiston? Tästä lähti ajatus johonkin virtuaaliseen ja jos sen saisi vielä yhdistettyä taiteeseen. Mitä jos pääsisikin virtuaalisesti taideteoksen sisään? Mitä jos pääsisit kävelemään Claude Monetin Lummelampi-teoksen sillan yli?

Etsimme googlesta onko jotain vastaavaa jo olemassa ja törmäsimme Amerikassa syksyllä 2016 avautuvaan virtuaaliseen pelipuistoon, jossa ollaan tietokonepelin sisällä. Nykytekniikalla se on mahdollista ja meidän ajatus ei tuntunutkaan enää hullulta vaan erittäin ajankohtaiselta. Meidän pääidea syntyi.

Opettajien mielestä olimme päässeet innovaatiseen tilaan ja opettajamme Vesa kertoi, että Tampereen teknillisellä yliopistolla on aikoinaan ollut virtuaalinen laboratorio. Eli ajatus ei ole edes mikään hullumpi.

Virtuaalisessa puistossa voisi olla monta eri aktiviteettimahdollisuutta: Siellä voisi olla taide-osa, peli-osa ja lento-osa. Mietimme, että puiston yhteydessä voisi toimia oppilaitos. Oppilaitos voisi käyttää puistoa opetukseen ja puisto hyötyisi aina ajankohtaisesta teknologiasta. Kokonaisuuden voisi perustaa Start Up yrityksenä tai opinnäytetyönä. Suomessa löytyisi varmasti osaamista tähän.

Virtuaalipuisto-ideamme jakoi arvostelijoiden mielipiteitä. Osa ei ymmärtänyt miksi juuri tällainen Sassin alueelle. Miksi ei? He haluavat elävöittää kaupungin ja tämä on jotain mitä ei löydy muualta. Tätä varten ihmiset matkustaisivat ympäri maailmaa Mänttään. Toiset taas tykkäsivät ryhmämme erilaisesta ideasta.

Yhden arvostelijan mielestä ei saisi unohtaa, että Suomella on arvokas ja kaunis luonto, jonka takia ihmiset tulevat tänne. Tonin kommentti tähän oli mielestäni onnistunut: Suomea koitetaan kaupata jokaisessa järvikaupungissa Suomen ihanalla luonnolla. Se on nähty ja kuultu. Ihmisiä saa houkuteltua paremmin jollakin uudella. Kaupungin täytyy herätä ja olla rohkea, jotta ihmiset huomaisivat sen!

Löysimme myös artikkelin Helsingin Sanomista, jossa ihmeteltiin miksi teknologialla ei koiteta houkutella turisteja Suomeen? Olemme samaa mieltä. Suomi on tunnettu ympäri maailmaa teknologian edelläkävijänä.

Meillä oli erittäin hyvä ryhmä innovointi varten, koska kaikilla oli erilainen tausta ja kaikki ovat eri alalla töissä. Lisäksi mielestäni ehkä tärkein osa idean löytämisessä oli kirjoittaa kaikki mikä päässä liikkui paperille. Kaikki pienet ja tyhmätkin ideat ovat tärkeä osa prosessia. Jokaisella on varmasti jonkunlainen idea ja jonkun huono idea voi synnyttää toisen päässä mahtavan idean.

Olen edelleen ihan innoissani tästä kokemuksesta ja osallistuisin saman tien uudestaan innovointi tapahtumaan.

Kaisa

Intohimo – Luovuus – Ajattelu

Intohimo ja Innostuneisuus: Luovuutta ei synny ilman intohimoa eli intohimo antaa työlle innostuksen ja sitoutumisen tekemiseen. Intohimosta siis syntyy innostus, joka sytyttää kaikki luovat prosessit. ”Mitään suurta ei ole koskaan saatu aikaiseksi ilman intohimoa” kirjailija Ralph Waldo Emerson.

 

Ajatteleminen: Kiire nyky-yhteiskunnassa vaikuttaa luovuuteen ja sitä kautta uusiin innovaatioihin. Ihmisten täytyisi pystyä välillä rauhoittumaan, pysähtymään ja sitä kautta ajattelemaan. Jos ei ehdi ajattelemaan, ei synny innovaatioitakaan. Ajankäytön ongelmiin siis pitäisi paneutua yksilö- ja työyhteisötasolla ja opetella käyttämään aikaa järkevästi, lähinnä keksiä uusia parempia tapoja tehdä työnsä. Aika on rajallinen luonnonvara, minimoi siis kiire.

 

Luovuus ympäristössä: Kaikki uusi ajattelu vie eteenpäin yrityksissä jne. Ajattelu voi olla jopa ulkoistettua tai on olemassa tietty ryhmä/yksikkö, johon kerätty yrityksen luovat henkilöt ja he sitten innovoivat uusia tuotteita, palveluja yhdessä. Tosin aidosti luovissa yrityksissä ei rajoiteta luovuutta tietyille henkilöille, vaan annetaan kaikille työntekijöille mahdollisuus ajatella ja luoda. Luovat ryhmät ei saisi olla suuria, vaan mielellään pieniä 2-3 henkilön ryhmiä, joissa toisilleen tuttuja ihmisiä. Pienessä, tutusta ryhmässä tulee turvallisuuden tunne ja siinä kaikki uskaltavat ideoida. Isossa ryhmässä, joissa kaikki ei ole tuttuja toisilleen käy usein, ettei uskalleta tuoda ideoita esille itsensä nolaamisen pelossa.

 

Lopuksi: Erään yrityksen (oman mielipiteeni), jossa työskentelin pitkään tie päättyi siihen, että päästiin markkinajohtajaksi. Tuudittauduttiin ajatukseen, että mikään, eikä kukaan uhkaa, jos olemme markkinajohtajia. Sieltä tultiin kuitenkin ryminällä alas ja menetettiin jossain vaiheessa markkinajohtajuus. Olisi pitänyt enemmän kuunnella kuluttajia, kehittää ja innovoida uusia tuotteita, seurata markkinoiden muuttumista tarkemmin…

 

Kirjoitelmani perustuu Saku Tuomisen & Jussi T. Kosken kirjaan ”Kuinka ideat syntyvät”.

T. K.