Category: kirjakolahdus

Ilmiö

Ilmiö on ihmisten näkyvää toimintaa, johon liittyy kaupallisia mahdollisuuksia.

Kaikkia ilmiöitä yhdistää seuraavat ominaisuudet:

  1. Sosisaalinen toiminta, joka tekee ilmiöstä erottuvan
  2. Leviävä tarina
  3. Lupaukset, jotka innostavat ihmisiä osallistumaan

Ilmiön tunnistaa siitä, että se leviää nopeasti yleensä ensiksi sosiaalisessa mediassa ja sitten uutisissa.

Ilmiö perustuu tarinaan ja mitä enemmän tunteita tarina herättää, sitä mieluummin ihmiset jakavat sitä. Tämän lisäksi tarinan täytyy täyttää ihmisten tarpeita (eli tarjota ratkaisuja). Tarinan lupaukset määrittävät kohderyhmän, koska kaikilla on yksilölliset tarpeet.

Tarina leviää kolmessa vaiheessa:

  • Ensiksi joku rakentaa ilmiön (Antaa ihmisille mielenkiintoisen aiheen)
  • Sitten kuluttajat levittävät tarinaa (Ilmiö kasvaa)
  • Lopuksi media uutisoi asiasta (Tavoitetaan lisää kiinnostuneita ihmisiä)

Miten tarinan kanssa voi mokata:

  1. Et mieti kohderyhmää, vaan omia mieltymyksiä
  2. Tarina on ristiriitainen eri kanavissa
  3. Liian vaikeasti ja yksityiskohtaisesti kirjoitettu/laadittu

Miten saada innostujia ilmiöstä?

  • Osallistuttamalla
  • Eksklusiivisuus
  • Palkitsemalla

Ilmiötä pystyy hyödyntämään vasta, kun tavoite on selvillä. Melkein kaikki ilmiöt toimivat liiketoiminnan edistäjinä, koska niillä vaikutetaan kulutuskäyttäytymiseen. Parhaassa tilanteessa ei tarvita edes maksaa mainonnasta, koska ihmiset levittävät tiedon toisilleen.

On olemassa kuitenkin myös epäkaupalliseen tarkoitukseen ilmiöitä kuten esimerkiksi Nenäpäivä tai FightBack.

Tarina ei muodostu pelkästään yhdestä kertomuksesta, vaan monista viesteistä kuluttajilta ja medialta, tykkäyksistä ja jaoista. Tarinan on oltava kiinnostava, jotta siitä puhutaan. Tarinan levittäminen ei ole vaikeaa, vaan sen oikean ”jutun” löytäminen, millä saa ihmisten kiinnostuksen. Tarinan on oltava simppeli, mutta viihdyttävä.

-Kaisa

 

 

 

Palveluliiketoiminnan edelläkävijät

Tekesin ”Rajatonta rohkeutta”-artikkelissa tarkasteltiin erilaisia yrityksiä, jotka ovat palveluliiketoiminnan edelläkävijöitä. Edelläkävijyyden ulottuvuuksia ovat artikkelin mukaan asiakasymmärrys, kyseenalaistaminen, uutuusarvo, palveluasenne, verkostoituminen, ennakointikyky ja kasvun nälkä. Asiakas on liiketoiminnan ja ajattelun keskiössä ja asiakasymmärryksen avulla tunnistetaan uusia mahdollisuuksia tuottaa arvoa asiakkaalle. Asiakasrajapinta toimii innovaatioiden lähteenä ja uusien palveluiden testikenttänä. Kyseenalaistamalla perinteiset toimintamallit löydetään uusia innovaatioita ja liiketoimintaa voidaan suunnitella puhtaalta pöydältä. Kyseenalaistaminen pakottaa uudistumaan jatkuvasti ja avaa uusia markkinoitakin. Uutuusarvolla tarkoitetaan asiakkaalle uutta arvoa tuottavien ratkaisujen löytämistä – asiakkaan arkea parannetaan, arvo syntyy palvelussa vuorovaikutustilanteessa. Palveluasenteella tarkoitetaan koko yrityksen palvelukeskeisyyttä. Aito palveluasenne on avain yrityksen menestykseen. Edelläkävijäyritys hyödyntää verkostojaan ennakkoluulottomasti: uudet ideat voivat tulla vaikka kilpailijoilta. Ennakointikyky ja kasvun nälkä pitävät yrityksen strategisesti ketteränä, aina tähtäämässä kansainväliseen kasvuun markkinoita ennakoiden.

Minulle kolahti Senaatti-kiinteistöjen ratkaisuliiketoiminta: palveluja tuotteistetaan ja massaräätälöidään. Yritys yritti tarjota kaikille kaikkea, mutta joutui huomaamaan, että ylivertainen asiakaskokemus muodostuu jostain aivan muusta. He päätyivät kehittämään oman versionsa palveluliiketoiminnasta eli ratkaisuliiketoiminnan, jossa asiakas voi valita modulaarisista, standardoiduista palveluista itselleen sopivan paketin. Olin töissä tilitoimistossa, joka yritti tarjota kaikille kaikkea. Hinnoittelu oli vaikeaa ja monesti rutiinitöiden lisäksi tehdyt projektit jäivät tappiollisiksi. Uskonkin että Lego-palikkamainen palvelujen modulaarisuus ja standardisointi olisivat ratkaisu tilitoimistonkin palveluliiketoimintaan.

Artikkeli antoi paljon ajattelemisen aihetta. Moni esitelty yritys jatkaa menestystään, mutta esim. NOMO Jeans Oy on haettu konkurssiin ja Anton & Anton on sulkenut Porvoon liikkeensä, eikä ole laajentanut toimintaansa Helsingin ulkopuolelle. Aina hyvä idea ja rohkea edelläkävijyyskään eivät tuota toivottua tulosta. Omaa alaani ajatellen vahvimmin mieleen jäi pyrkimys arvokumppanuudesta asiakkaan kanssa. Tähän ollaan siirtymässä tilitoimistoalalla: enää ei riitä pelkkä kulujen ja tulojen kirjaaminen, vaan tarvitaan monipuolisempia asiantuntijapalveluita ja asiakasyrityksen toiminnan syvempää ymmärtämistä. Yhteinen päätöksenteko ja monipuolinen palvelu tekevät työstä mielenkiintoisempaa, mutta samalla kirjanpitäjän riski kasvaa – mitä syvemmällä on yrityksessä, sitä suurempi on vastuu asioiden mennessä pieleen (vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellinen vastuu). Tilitoimistoala onkin muuttumassa, suuret toimistot syövät pieniä. Alalle on perinteisesti tultu hyvinkin matalalla koulutuksella, mutta nyt vaaditaan tradenomitason koulutusta. Muutos palveluliiketoiminnaksi onkin muuttanut koko alaa.

 

 

Lähteet:

Tekes. Rajatonta rohkeutta. https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/rajatonta_rohkeutta.pdf. Luettu 27.6.2017.

 

Miia Caraballo

Miten ilmiö synnytetään?

Nyt kun olemme konmarittaneet kotimme kuntoon, ostaneet kaapit täyteen Mutti-tomaattimurskaa ja treenanneet crossfittiä, mitä haluammekaan seuraavaksi? Kirjassaan Ilmiön kaava Lauri Hilliaho ja Johanna Puolitaival esittävät teoriansa siitä, miten ilmiö luodaan. Ilmiön luominen on tavallista markkinointia kokonaisvaltaisempaa ja vaatii rohkeutta ja heittäytymistä – ilmiötä ei synny, jos ihmiset eivät lähde sitä vapaaehtoisesti rakentamaan. Ilmiössä yhdistyvät sosiaalinen toiminta, leviävä tarina ja lupaus. Kirjan mukaan ilmiö onkin huomiota herättävä tapahtumien joukko, joka tiivistyy jonkin aiheen ympärille, erottuu selvästi taustastaan ja syntyy, kun tarina leviää tehokkaasti ihmisten välillä ja aktivoi heitä lupauksillaan.

Ilmiön ytimessä onkin juuri tarina, jota kertovat ja luovat paitsi ilmiön rakentajat myös kuluttajat ja media. Hyvä tarina painuu mieleen ja sitä on helppo kertoa eteenpäin. Kirjassa listataankin tarinan rakennusmateriaaleja, joita ovat esimerkiksi arkkityypit, sankari, lohikäärme ja tunteet. Hyvä tarina synnyttää tunteita ja arkkityypit (esim. Daavid ja Goljat) tarjoavat tuttuja, tunnistettavia muotoja. Kuluttajan voi nostaa tarinan sankariksi ja lohikäärmeenä voi olla oman idean vastapooli.

Ilmiötä vievät eteenpäin innostujat ja vahvistajat ja pitävät yllä omistautujat. Ilmiö pitää juurruttaa tai muuten se voi jäädä hetkelliseksi menestykseksi. Sitä pitää myös pystyä uudistamaan. Kirja tarjoaa vinkkejä jokaiseen vaiheeseen ja eri kohderyhmien tavoittamiseen. Käytännön esimerkkeinä käytetään Youtuben kautta kuuluisuuteen noussutta Robinia ja suureen suosioon noussutta Nordic Business Forum -tapahtumaa. Muitakin esimerkkejä on sekä onnistumisista että epäonnistumisista, ja niiden avulla esitettyyn teoriaan saakin aivan uuden näkökulman.

Pidin kirjasta ja sain siitä paljon ideoita, mutta jäin silti miettimään, kuinka usein ilmiön luomisessa onnistutaan? Ja kuinka usein ilmiöksi nousee jotain aivan sattumalta? Oliko Henri Alénin reseptin luoma Mutti-mania suunniteltua vai yllätys kaikille? Epäilyistäni huolimatta tulen seuraamaan ilmiöitä aivan uusin silmin tämän kirjan luettuani. Ovatko poke-kulhot seuraava ruokahitti? Millainen tarina luodaan virtuaalitodellisuuteen perustuvien laitteiden ilmiöksi nostamiseen? Onko esineiden internet kohta kahvipöytäkeskusteluissamme? Mielenkiinnolla jään tarkastelemaan tulevien ilmiöiden kaavaa.

 

Lähteet:

Hilliaho & Puolitaival. 2015. Ilmiön kaava. Helsinki: Talentum.

 

Miia Caraballo

Logistiikka kolahdus

Logistiikka vaikuttaa suuresti asiakaslähtöisen yrityksen menestykseen.

Logistiikka koostuu monesta eri toiminnasta toimitusketjussa. Logistiikan avulla tuote on oikealla paikalla oikeaan aikaan. Jos tuote on liikkeellä liian aikaisin, varastointikulut saattavat nousta. Myöhästyneestä tuotteesta taas saattaa tulla lisäkustannuksia asiakkaalle ja pettymys sekä harmi kohdistuvat tietenkin myyjään. Yksi logistiikan suurimpia haasteita onkin pitää kustannukset alhaisina.

Logistiikkaketjun päätyypit ovat kauppaliikkeet ja valmistava teollisuus. Kauppaliikkeillä tarkoitetaan tukku- ja vähittäiskauppoja, eli tavara ostetaan ja myydään eteenpäin. Valmistava teollisuus taas ostaa raaka-ainetta, jalostaa sitä ja vie tuotteen markkinoille.

Logistiikan avulla koitetaan tuottaa asiakkaalle lisäarvoa. Logistiikka ja markkinointi auttavat toisiaan. Informaatio- ja materiaalivirta vaikuttavat toiminnan tulokseen.

Markkinoinnin 4P mallia voidaan liittää myös logistiikkaan:

Product
Tuotteen koko, paino ja malli vaikuttavat kustannuksiin. Pakkauksen suunnittelu helpottaa varastointia ja kuljetusta. Logistiikan avulla varmistetaan tuotteen saatavuus.
Price
Kysyntä määrittelee usein hinnan. Logistiikalla voidaan vaikuttaa kuljetuksen ja eräkokon kustannuksiin. Mitä pienempi kappalehinta, sitä isompi volyymi. Eräkoko, reittivalinta ja kuljetusmuoto vaikuttavat kuljetuksen hintaan. Vakiokuljetus ja suurempi kuorma ovat edullisinta.
Promotion
Logistiikalle on tärkeä, että pakkauksessa on ainoastaan heitä kiinnostavat tiedot. Purettuna tuotteessa on myymälää varten sopiva pakkaus. Pakkauksen ulkonäkö voi vaikuttaa kuluttajan ostopäätökseen.
Place
Jakelutien valintaan vaikuttavat tehtaan ja varastojen sijainnit, myös kustannusten kannalta.

Parhaassa tapauksessa tyytyväinen asiakas ostaa uudelleen ja suosittelee yritystä muille. Asiakkaalla ei tarkoiteta pelkästään lopullista kuluttajaa, vaan myös kaikkia sidosryhmiä toimitusketjussa.

Kuljetus

Kuljetuspalvelu ostetaan nykyään usein toiselta yritykseltä. Oma kuljetuskalusto vaatii paljon työtä ja aiheuttaa korkeat pääomakustannukset (kalusto kallista). Lisäksi saadaan säästettyä työmäärää, jos kuljetus hankitaan alihankkijalta ja pystytään keskittymään ydinliiketoimintaan.

Kuljetusmuodot

Maantiekuljetus
Kattavan infrastruktuurin ansiosta tämä kuljetusmuoto on erittäin joustava. Lisäksi se on nopea, koska kuorman käsittely on tehokasta.

Rautatiekuljetus
Pääsääntöisesti rautateitse kuljetetaan raskaan teollisuuden kuljetuksia. Tämä voi olla hidasta, koska pitkän junan lastaaminen saattaa kestää koko päivän. Lisäksi siirtokuormausten takia on isompi vahingoittumisriski.  Rautatiekuljetus ei ole niin joustava, koska rautateitä ei ole rakennettu joka paikkaan. Tämä kuljetusmuoto saattaa olla aika kallis, riippuen rahdin koosta.

Lentokuljetus
Lentokuljetus painottuu pääsääntöisesti kansainvälisiin kuljetuksiin. Tietyt tuotteet, kuten pilaantuvat, nopeasti vanhenevat ja painonsa nähden arvokkaat, vaativat tätä kuljetusmuotoa. Kuljetuksenaikaista valvontaa tai turvatoimia edellyttävät tuotteet sopii tehdä parhaiten lentäen.  Särkymisen ja varastamisen riski on pieni. Tämäkin kuljetusmuoto on aika rajoitettu, koska lentokenttiä ei ole joka paikassa. Lentorahdin hintataso on korkea, mutta nopea kuljetus voi olla joissain tilanteissa se voi olla edullisempi, jos tuote on pakko saada nopeasti tiettyyn paikkaan.

Vesikuljetus
Merikuljetus on maailman tärkein kuljetusmuoto. Se sopii parhaiten isojen määrien kuljetukseen kuten esimerkiksi viljan tai hiekan. Laivaan mahtuu nimittäin suuria määriä ja tästä syystä kuormaus voikin kestää päiväkausia. Kuljetus on suhteellisen edullista, koska voidaan kuljettaa isoja määriä ja kuljetusmuoto on hidas.

Usein joudutaan käyttämään myös enemmän kuin yhtä kuljetusmuotoa, jotta saadaan tavara lähtöpaikasta määränpäähän.

Kuljetusmuodon valintaain vaikuttavat eri tekijät:

  • tavaran luonne (esim. määrä ja arvo)
  • Kiireellisyys
  • lähetyspaikan ja määräpaikan sijainti sekä infrastruktuuri
  • kuljetuksen hinta
  • lainsäädäntö (esim. ympäristölainsäädäntö)

Varasto

Miksi varasto? Kuljetuskustannuksia koitetaan alentaa, saadaan ostettua isompia määriä ja hyötyä niiden edullisemmasta hinnasta sekä varmistaa toimitukset. Onnistunut varaston toteutus tuo lisäarvoa logistiseen ketjuun.

Huonosti suunniteltu varasto aiheuttaa tuotteelle turhia kustannuksia. Myös huonosti suunniteltu myynti, organisaation sisäiset puutteet ja toimitusketjun yhteistyöpuutteet vaikuttavat negatiivisesti varastoon.

Varastomuodot:
Jalostuksen vaiheessa: Raaka-ainevarasto, välivarasto, tuotevarasto, tarvikevarasto ja työvälinevarasto

Jakeluun liittyvät: Tukkuvarasto, myyntivarasto, varmuusvarasto, terminaalivarasto, tullivarasto.

Varastoja koitetaan pienentää yhä enemmän. Toiminnan tulisi olla niin tehokasta, ettei varastoa tarvita. Mitä nopeammin varasto kiertää, sitä vähemmän siihen sitoutuu pääomaa.

Oikean tilaushetken määrittäminen ja sisäisen kuljetuksen suunnittelu ovat avainasemassa varaston toimivuuden kannalta.

Just-in-time toiminta pyrkii 0-varastoon. Edut ovat siinä, että asiakas ei maksa turhista siirroista, käsittelyistä sekä varastoinnista. Lisäksi valmistetaan vaan sitä mitä tilataan.

Just-in-time- periaatteen onnistuminen vaatii

  • toimitusketjun sidosryhmien joustavuus
  • tehokas informaatiovirta
  • toimitusten lyhyt läpimenoaika
  • selkeä tuotantojärjestys
  • monitaitoinen tuotantohenkilökunta
  • tärkein: EI VARASTOA

Just-in-time periaate tarvitsee myös jatkuvaa seurantaa ja kehittämistä.

Lähde
Hokkanen, S., Karhunen, J. 2014. Johdatus logistiseen ajatteluun. 7. painos. Jyväskylä: Jyväskylä yliopistopaino.

Vastuullisuudesta

Luin Ellun Kanojen julkaiseman vastuullisuusoppaan suurella mielenkiinnolla. Vastuullisuudesta puhutaan ja kirjoitetaan paljon ja suuremmat yritykset julkaisevat vastuullisuusraportteja. Usein yritykset kuitenkin jäävät kiinni ns. housut kintuissa – vastuullisuusoppaassa esimerkkinä käytetään Volkswagenia, joka voitti 2014 ympäristöjärjestön kestävän kehityksen palkinnon ja jäi seuraavan vuonna kiinni päästöhuijauksesta. Onko vastuullisuus liiketoiminnassa vain kilven kiillotusta, jotain päälle liimattua toimintaa? Vai onko kyseessä varteenotettava kilpailukeino, johon yritykset turvautuvat tulevaisuuttaan suunnitellessaan?

Erityisesti minulle kolahti lukemastani kuluttajien oikeudet yritysten vastuullisuudessa ja Volvon lupaus tehdä autoistaan niin turvallisia, että kukaan ei enää kuole liikenneonnettomuuksissa. Itse liikenneonnettomuudessa olleena haluaisin moisen auton käyttööni heti, mutta samalla ihmettelen meitä kuluttajia. Auto ei ole ihan tuore keksintö, mutta vasta nyt turvallisuuteen satsataan niin paljon, että ei tarvitse uhmata kuolemaa joka kerta käydessään rattiin? Mitä me kuluttajat olemme vaatineet, suurempia tehoja ja parempaa verhoilua? Joutuvatko yritykset tulevaisuudessa suunnittelemaan toimintaansa meidän kuluttajien turvallisuus ja laajemmin yhteinen hyvinvointi lähtökohtanaan?  Ehkä tulevaisuudessa lääkefirmat joutuvat laittamaan osan voitoistaan kannattamattomien lääkkeiden kehittämiseen tai alkoholintuottajat laitetaan uusien tuotteiden kehittämisen ohella keskittymään alkoholismin tutkimisen ja hoitomuotojen kehittämiseen?

Mitä sitten on vastuullisuus omassa työssäni kirjanpitäjänä? Tulostan harkiten ja silloinkin kaksipuoleisesti? Jos ryhtyisin varmistamaan, että yrittäjät maksavat mahdollisimman paljon veroja yhteisen hyvämme eteen, olisin pian entinen kirjanpitäjä.  Alana kirjanpito on vähintäänkin omanlaisensa. Kuka tahansa voi polkaista pystyyn tilitoimiston ja ryhtyä tarjoamaan taloushallinnon asiantuntijapalveluita. Aiemmin oli paljon yhden hengen tilitoimistoja, mutta nyt trendinä ovat suuret toimistot, joilla kaikki perustuu kustannustehokkuuteen. Kaikesta laskutetaan, sähköposteihin vastaamisesta ja kirjekuoristakin. Jotkut suuremmat tilitoimistoketjut ovat jo listautuneet pörssiinkin. Yksi tekijä, joka määrittää alaa, on suuri vaihtuvuus. Monikaan ei halua jäädä alalle, ja siksi usein kirjanpitäjänä onkin vastavalmistunut nuori. Yrittäjä onkin tilanteessa, jossa hän ei voi olla varma kirjanpitäjänsä taidoista, ei tiedä kuinka paljon häntä tullaan laskuttamaan, eikä voi olla varma, että hänen kirjanpitonsa on muutakin kuin jotain numeroita paperilla. Vastuullisena kehityksenä tilitoimistossa näkisinkin laskutuksen läpinäkyvyyden, kirjanpitäjien osaamisen jatkuvan ylläpitämisen ja jatkuvan työpaikkaviihtyvyyden ja palkkauksen kehittämisen. Näillä taattaisiin sekä asiakkaille että tilitoimiston työntekijöille paras mahdollinen tulos.

 

M.C.

Kun ei kolahda

Logistiikka on mielestäni loputtoman kiehtova aihealue. Työskentelin muutaman vuoden ajan varaston toimistonhoitajana ja näin työssäni kuinka paljon raakaa työtä vaaditaan siihen, että kaupan hyllyllä tuotteita. Variaatioita siihen, mikä voi mennä pieleen, on loputon määrä. Rekkalastillinen tuotteita ryöstettiin suoraan varaston edestä. Moottoritiellä oli ketjukolari ja kaupan avajaisiin tilatut tuotteet myöhästyivät. Ranskassa oli, jälleen kerran, satamalakko ja uusi kampanja oli alkamassa. Varaston esimies sammui pössyteltyään marisätkän (tai viisi) ja hommat seisoi. Narkkari yritti ryöstää firman pakun kun sitä lastattiin lastauslaiturilla. Varastomme tehtävä oli yksinkertainen: ottaa vastaan tuotteita Ranskan tehtaalta ja lähettää niitä edelleen yrityksen kauppoihin ja tuotteita myyviin tavarataloihin. Silti viikosta toiseen soitteli ympäri maata/maailmaan ja yritin selvittää missä lähetykset ovat.

Miten näin kiinnostavasta aiheesta saadaankin aikaiseksi niin puuduttavan tylsiä ja värittömiä kirjoja? Jo kansikuvat ovat niin vanhahtavia, että palaan muistoissani 70-luvulle ja alan huomaamattani hamuamaan lakritsipommeja sammarihaalareiden etutaskusta. Kaikki fonttien valinnasta kuvitukseen kirjoissa saa minut halumaan hypätä ulos lähimmästä ikkunasta. Ainut kirja, josta löysin hyödyllistä tietoa helposti, on Simo Hokkasen (et al.) ”Johdatus logistiseen ajatteluun”. Tätäkään kirjaa en kuitenkaan saisi luettua kannesta kanteen, enkä ymmärrä miksi kirjassa on mainoksia.

Kuivakkaiden ja vanhahtavien kirjojen tilalle ehdottaisin Future Learn MOOC:in (massive open online course) kursseja. Tarjolla on kursseja laidasta laitaan, esim. otsikoilla ”Digitalous: tehokas toimitusketjun johtaminen” ja ”Toimitusketju käytännössä: kuinka tavarat matkaavat luoksesi”. Kurssit ovat ilmaisia ja niitä voi tehdä omaa tahtiaan. Suurin osa materiaaleista on videoiden muodossa ja sopivan lyhyitä katsottavaksi missä välissä tahansa. Kurssit ovat yliopistojen järjestämiä ja videoilla puhuu asiantuntijoita laidasta laitaan. Tieto on ajantasaista ja lisämateriaalit tarjoavat mahdollisuuden sukeltaa syvemmällekin aiheeseen. Toivoisinkin, että tällainen oppimisen muoto olisi yhtenä vaihtoehtona kirjojen lukemisen sijaan.

”Maanantaina ei saa vituttaa tulla töihin”

“Maanantaina ei saa vituttaa tulla töihin.” – on lause joka kiteyttää Draivin, sisäistä motivaatiota ja etenkin sen johtamista käsittelevän kirjan ydinsanoman. Se on myös lause, joka liian harvoin nyky-yhteiskunnassamme toteutuu. Moni meistä kampeaa itsensä maanantaiaamuna töihin vain pystyäkseen maksamaan laskunsa, saaden leivän pöytään ja katon päänsä päälle. Ihmisen ensimmäinen motivaatiotekijä onkin juuri fyysinen selviytyminen ja elossa pysyminen, mutta pidemmän päälle onnellinen elämä pitää sisällään muutakin. Tarvitaan myös merkitys elämään.

Kirjan mukaan ihmisellä on neljä keskeistä psykologista perustarvetta. Vapaaehtoisuus, eli vapaus toteuttaa itseään valitsemallaan tavalla. Kyvykkyys, eli mahdollisuus hyödyntää osaamistaan ja päästä kehittymään. Yhteenkuuluvuus, eli tunne siitä, että on osa yhteisöä ja saa arvostusta osakseen, sekä hyväntekeminen, eli usko siihen, että omalla tekemisellä on positiivinen vaikutus – ympärillä oleviin ihmisiin tai yhteiskuntaan laajemmin. Nämä neljä perustarvetta tuovat merkityksellisyyttä ja iloa elämään, ja näistä pitkälti koostuu myös sisäinen motivaatio.

board-953152_1920

Sisäinen motivaatio työelämässä tarkoittaa kykyä nähdä työnteko osana hyvää elämää. Sisäisesti motivoitunut ihminen on innostuneempi, sitoutuneempi ja ennen kaikkea tehokkaampi työntekijä, kuin pelkkien ulkoisten motivaatiotekijöiden, kuten rahan, perässä rehkivä työntekijä. Se, että työ palkitsisi tekijänsä muutenkin kuin vain pakollisena elannonlähteenä, vaatisi oikeat ihmiset oikeisiin työtehtäviin. Tämä taas vaatisi nykyisten käytäntöjen lähes täydellistä romuttamista sekä yritysmaailman, byrokratian ja johtamismallien uudelleen asettelua. Tiukasta kontrollista ja kyttäämisestä tulisi siirtyä kohti itseohjautuvampaa ja energisempää työntekijäkäsitystä. Työntekijät tulisi nähdä resurssien sijaan ihmisinä ja yksilöinä, joita kohdellaan työyhteisön tasavertaisina jäseninä titteleistä ja statuksista huolimatta. Työntekijän pitäisi pystyä vaikuttamaan omiin toimintatapoihinsa ja saada enemmän vastuusta työtehtävistään.

Ajatus mielekkäästä työstä ja draivista, kuten kirja tätä sisäisen motivaation synnyttämää energiaa kuvailee, kuulostaa kauniilta ja näinhän sen pitäisikin olla. Mietin kuitenkin, kuinka realistinen se on nykymaailmassa todella toteuttaa. Se, että työntekijä saisi enemmän vastuuta ja vapautta, vaatisi ennen kaikkea sen oikean työntekijän löytymisen siihen oikeaan työtehtävään ja työyhteisöön. Tämä ei kaikessa yksinkertaisuudessaan ole aina helppoa, vaikka rekrytointiin ja kouluttamiseen kuinka panostettaisiin. Pelkkä innostus ja halu oppia ei myöskään riitä, vaan tarvitaan myös osaamista, sekä oikeanlaista arvomaailmaa että työntekijä pystyisi näkemään yrityksen tavoitteet omina tavoitteinaan ja päämäärinään.

coffee-791045_1920

Itse voisin verrata tätä kirjan kuvailemaa draivia harrastustoimintaan, jossa se sisäinen ja palo ja innostus näkyy ehkä selvimmin, ainakin omalla kohdallani. Toki olisi ideaalitilanne, että sillä, mitä pitää vapaa-ajan harrastustoimintana, pystyisi tienaamaan siinä sivussa myös elantonsa, mutta ainakin itselläni tämä on suhteellisen kaukainen ajatus, kun yhdistystoiminnan pyörittäminen tapahtuu vapaaehtoistyön voimin. En kuitenkaan koe sitä negatiivisena asiana, ja toisaalta, jos tanssiharrastus muuttuisi kokopäivätyöksi, voisiko se into ja energia hiipua ajan mittaan pakkopullaksi? En tiedä, mutta olen silti tyytyväinen nykyiseenkin palkkatyöhöni, ja koen silti olevani hyvä työntekijä, vaikka ehkä tuo kirjan mainitsema intohimoinen draivi puuttuukin.

Löytäisikö työnantajani energisemmän ja sisäisesti motivoituneemman työntekijän? Entä minä intohimoisemman työpaikan? Ehkä, mutta parempia tekijöitä ja paikkoja odotellessa, ei nykyinenkään tilanne huono ole. Eli yhteenvetona voisi vielä loppuun todeta, että tavoittelemisen arvoinen ihannetilanne tietysti olisi, että työ pitäisi sisällään niin sisäisen kuin ulkoisenkin motivaatiotekijöiden speksit. Mutta niin kauan, kun tähän kirkkaimpaan tavoitteeseen emme yllä, on hyvä pitää ensimmäisenä virstanpylväänä sitä, ettei maanantaina, tai minään muunakaan päivinä vituttaisi mennä töihin.

 

Kirjakolahdus: Martela, F. & Jarenko, K. 2015. DRAIVI – Voiko sisäistä motivaatiota johtaa?

 

K.W.