Category: oppimiskokemus

Innovointia ja vaarallista ajattelua

Helmikuussa kokoonnuimme Hyytiälän metsäkeskukseen innovointipäiville. Etukäteen emme paljon infoa saaneet, vain tiedon että toimeksianto tulee ihan oikealta yritykseltä tai organisaatiolta, ei koululta, ja että päivistä tulisi pitkiä.

Hyytiälän metsäkeskus sijaitsee keskellä ei mitään ja on varustelultaan perustasoa.  Jätimme mukavat kotikolomme ja astuimme virikkeettömään ympäristöön ratkaisemaan tehtävää josta emme tienneet mitään. Kuullostaako hyvältä? Tämä yhtälö kuitenkin toimi ja oli oppimiskokemuksena fantastinen.

Heti saavuttuamme kävimme töihin ja saimme tehtävänantomme: Mäntän Sassiin on suunnitteilla uusi kaupunginosa ja lyhykäisyydessään meidän tehtävänämme oli suunnitella liiketaloudellisesti kannattava kaupunginosa, joka ottaa huomioon alueen erityispiirteet (tuhkanjättöpaikka jolle ei voi rakentaa, liito-oravia, rantaviivaa, toiminnassa oleva pienlentokenttä). Nyt alue on lähinnä metsikköä joten kaupunginosaa pääsee suunnittelemaan tyhjältä pöydältä.

Luin Alf Rehnin ”Vaaralliset ideat. Toisenlainen kirja luovuudesta” ja huomasin monia yhtymäkohtia ryhmämme työskentelyyn. Rehnin mukaan luovuus on hankalaa ja epämukavaa ja hän kehottaakin ottamaan askeleen mukavasta ajattelusta vaaralliseen. Provosoitukaa, olkaa kerettiläisiä, hän kehottaa. Luovuus on hänen mukaana muuttunut ei-luovaksi mukavuusajatteluksi ja hän haastaakin ajattelun provosoimiseen ja ympäristön uudelleen arviointiin – ei riitä että saa hyvän idean, luovuustyötä on vietävä askel eteenpäin ja luovuuden on johdettava toimintaa. Luovuus on vaarallista ajattelua, joka haastaa ja kyseenalaistaa kaiken tavallisen.

Ryhmämme aloitti mukavuusaluella eli olimme luovia ennestään tutulla tavalla ja toimimme olemassa olevissa viitekehyksissä. Aluksi oli vaikea saada minkäänlaisia ideoita pöydälle, tuntui mahdottomalta tehdä suunnitelmia paikkaan josta oli nähnyt kartan ja ilmakuvaa. Ensimmäiseen opettajien vierailuun mennessä olimme ideoineet Sassiin kokouskeskuksen ravintoloineen ja hotelleineen. Palaute oli musertava: blaah! Meitä kehotettiin jatkamaa innovointia ja revittelemään ideoilla, sanomalla ääneen myös ne typeriltä kuulostavat ideat.

Ajattelun provosoiminen kävi ryhmältämme luonnostaan. Kukaan ei halunnut jäädä kehittelemään alkuperäistä ideaamme vaikka olimme jo nyhertäneet sen parissa puoli päivää, vaan aloitimme alusta ja annoimme palaa. Miten olisi Suomen suurin gay-nudistiranta Mänttään? Tai amish-puisto? Kun poistimme suodattimet ja toimme julki jokaisen aivopierummekin, alkoi syntyä pyörre joka nosti ideamme seuraavalle tasolle.

Siirryimme vaaralliseen ajatteluun. Saimme idean, joka oli haastava, kyseenalaistava ja monien mielestä varmaan vähän naurettavakin. Virtuaalitekniikkaa hyödyntävä virtuaalipuisto Mäntään? Miksi ihmeessä, siellähän on luontoa! Ideamme jakoi toimeksiantajien mielipiteitä ja kaikki ajatuksesta innostuneetkaan eivät pitäneet sitä soveltuvana Sassiin. Selvästikin vaarallinen idea.

Oli hieno kokemus olla osana ryhmää, jossa jokainen toi jotain erilaista pöytään ja jossa ryhmä oli suurempi kuin osiensa summa. Idean syntyminen ja sen kehitteleminen oli innostava kokemus ja saikin minut ajattelemaan uraani uudelta kannalta. Millaisessa työssä pääsisi innovoimaan ja viemään luovia ajatuksia eteenpäin? Millaista olisi nähdä ideansa saavan konkreettisen muodon? Pystyisinkö soveltamaan innovointia omaan työhöni?

Miia